Tanssia ja teatteria lapsille! Tanssiteatteri Raatikko tuottaa laadukasta lastenteatteria. Raatikolla on oma teatteritila Vantaalla, Tikkurilan Silkkitehtaalla. Teatteri myös kiertää säännöllisesti ympäri Suomen. Tervetuloa Silkkitehtaalle katsomaan lastenesityksiämme! Muistathan myös kiertuetoimintamme – tulemme kutsusta paikalle!
Hulivili ja oikkuileva ilmasto, 2020
Viisikymppinen Raatikko
Tanssiteatteri Raatikko on ammattitanssiteatteri, joka on keskittynyt lasten- ja nuortenteatteriin. Raatikko on perustettu vuonna 1972, ja on Suomen vanhin tanssiteatteri.
Raatikon teoksille on ominaista eri taidelajien ennakkoluuloton yhdistäminen.Yli 50 vuodessa yhteiskunnallisesti kantaaottavasta tanssiteatterista on kasvanut monipuolinen lasten ja nuorten tanssiteatteri. Esittämisen tavat ovat muuttuneet vuosikymmenten mittaan, mutta toiminnan tarkoitus on edelleen sama: tuottaa tanssitaidetta yleisön saataville.
Raatikolla on oma teatteritila Vantaalla, Tikkurilan Silkkitehtaalla. Oman näyttämön lisäksi Raatikko kiertää säännöllisesti esiintymässä ympäri Suomen. Vuosittain Raatikolla on noin 30 000 katsojaa.
Raatikon toimintaa tukevat Vantaan kaupunki sekä opetus- ja kulttuuriministeriö.
Satusirkus, 2008
Monipuolinen Raatikko
Esitystoiminnan lisäksi Raatikko tekee paljon yleisötyötä lasten, nuorten, ikäihmisten ja erilaisten erityisryhmien kanssa. Tyypillisin yleisötyön muoto on osallistava työpajatoiminta. Teatterilla on vuosittain noin 100 yleisötyötapahtumaa erilaisten ryhmien kanssa.
Raatikko on merkittävä työllistäjä tanssin alalla; teatterilla on kahdeksan vakituista työntekijää, joiden lisäksi palkataan vuosittain noin 30 teatteri- ja tanssialan taiteilijaa vierailusopimuksilla. Teatterille on vuosien mittaan kehittynyt iso joukko vakituisia vierailijoita sekä yleisö, joka palaa Raatikkoon yhä uudelleen katsomaan sekä oman että kiertuenäyttämön esityksiä.
Katse kohti tulevaisuutta
Raatikon toiminnan alkuperäiset lähtökohdat – tehdä ammattimaista tanssiteatteria, työllistää tanssijoita ja viedä tanssia sinne, missä sitä ei muuten ei nähdä – eivät ole vanhentuneet vaan saavat Raatikon toiminnassa uusia muotoja.
Viisikymppinen Tanssiteatteri Raatikko on onnistunut kehittämään toimintaansa ajan haasteiden mukaan. Teatterin arvot: taide ja sivistys, eteenpäin katsominen sekä vastuullisuus ovat ohjanneet kehitystä, ja näiden arvojen pohjalta Raatikko suuntaa vahvana tulevaisuuteen.
Väki ilman valtaa, 1974
Tanssia kaikelle kansalle – Raatikon ensimmäiset askeleet
Teatterikentällä elettiin 1970-luvulla muutosten aikaa ryhmämuotoisten ammattiteattereiden syntymisen myötä. Vuonna 1972 koreografi Marjo Kuusela ja tanssija Maria Wolska perustivat Tanssiteatteri Raatikon tavoitteenaan tarjota tanssijoille työpaikkoja, tehdä ammattimaista tanssitaidetta kaikenlaisille katsojille ja viedä tanssiteatteria sinne, missä sitä ei muuten ollut mahdollista nähdä Alkumetreistään asti Raatikko kiersi esiintymässä ympäri Suomea, ja aikuisille suunnattujen teosten lisäksi ohjelmistossa oli lapsille suunnattuja esityksiä.
Salka Valka, 1977
Raatikon alkuaikojen ohjelmisto oli usein yhteiskunnallisesti kantaaottavaa. Kuusela ja Wolska halusivat yhdistää tanssin ja teatterin, ilmaista tanssilla muutakin kuin tunnetta. Koreografiat kuvasivat tavallista ihmistä tanssirealismin keinoin ja tanssi-ilmaisu pyrittiin muuntamaan kertovaksi.
Monet Raatikon alkuaikojen teokset pohjautuivat kirjallisuuteen. Tanssin historiaan ovat jääneet mm Marjo Kuuselan teokset Työläisvaimo (1973), joka perustuu Minna Canthin näytelmään Työmiehen vaimo), Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiaan perustuva Väki ilman valtaa (1974) ja Halldór Laxnessin romaaniin pohjautuva Salka Valka (1977).
Laaja kiertuetoiminta ja näkyvyys televisiossa tekivät Raatikosta nopeasti tunnetun ympäri Suomea.
Mistä nimi Raatikko?
Tanssiteatteri Raatikon alkuperäinen nimi oli Tanssiteatteri 72. Mutta jo muutaman toimintakuukauden jälkeen ryhmän nimi haluttiin muuttaa kuvaamaan paremmin tanssin asemaa. Uudeksi nimeksi oli monta ehdotusta: Tanssiteatteri Malka, Tanssiteatteri Arki tai Tanssiteatteri Äpärä. Lopulta nimeksi valikoitui Tanssiteatteri Raatikko. Raatikko-sana löytyi Minna Canthin Työmiehen vaimo -näytelmästä, jossa lauletaan kansanlaulua: ”Raatikkoon, Raatikkoon vanhat piiat pannaan…” Sanana raatikko on merkinnyt paikkaa, johon käytöstä poistetut tavarat viedään; tarpeeton tavara joutaa raatikkoon eli hylkytavaraksi tunkiolle.
Varvastanssi, 1981
Kansainvälinen Raatikko
Ensimmäisten vuosikymmenien aikana Raatikon maine ulottui maan rajojen ulkopuolelle, ja ulkomaille suuntautuneet esitykset olivat osa raatikkolaisten arkea. Ulkomaisten kiertueiden runsauteen vaikutti erityisesti ruotsalaisen Riksteaternin järjestämät laajat kiertueet Ruotsissa sekä Suomen Kansallisoopperan kansainvälinen menestysooppera Viimeiset kiusaukset (1975), jossa Raatikko tanssi Kuuselan koregrafioita. 1980-luvulla kansainvälistä menestystä niitti erityisesti Marja Korholan Varvastanssi (1981) , joka vieraili yli 20 maassa.
Kansainvälisyys näkyi Raatikon toiminnassa myös ulkomaisina koreografi-vierailijoina kuten Richard Wherlock (Continual momentum – Hetkelliset jatkeet, 1988), Carolyn Carlson (Sininen Portti, 1992) ja Claude Brumarchon (Kadotetut yöt – Les Nuits Perdues, 1997).
2000-luvulle tultaessa ulkomaisen esitystoiminnan sijaan katse siirrettiin kohti kansallista monikulttuurisuutta. Monikulttuurisuuden teema alkoi kiinnostaa sekä teosten että yleisötyön sisältönä.
Muuttuvan maailman mukana
1980-luvulla suomalainen tanssinkenttä uudistui voimakkaasti. Koulutuksen lisääntymisen myötä tanssijoiden määrä kasvoi, freelancer-kenttä laajeni ja Raatikon rinnalle syntyi uusia ryhmiä, myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.
Vuonna 1986 Marjo Kuusela sai ensimmäisenä tanssitaitelijana Suomessa 15-vuoden apurahan ja jätti vakinaisen työsuhteensa Raatikon taiteellisena johtajana. Uudeksi taiteelliseksi johtajaksi valittiin vuonna 1988 Marja Korhola. Johtajavaihdoksen myötä Raatikon teosten yhteiskunnalliset aiheet vähenivät ja taiteellinen linja monipuolistui. Intomielisten pioneerien ryhmästä muotoutui taitavien tanssijoiden ammattiteatteri, jolla oli monipuolinen ohjelmisto.
Vuosikymmenen aikana Raatikon ohjelmistossa oli 14 eri tekijän koreografioita, yhteensä 46 kantaesitystä. Uudenlaista linjaa edustivat mm. Marja Korholan humoristinen Varvastanssi (1981 sekä saksalaisen koreografin Jürg Burthin kokoillan teos Luutanainen (1984). Raatikko toimi myös alustana, jolla ryhmän tanssijat loivat ensimmäisiä omia koreografioitaan. Aarne Mäntylän (Kenen, 1983), Timo Sokuran (Lokki Jonathan, 1983), Tuomo Railon (Kahdeksan Kapriisia, 1989), ja Ari Nummisen ( Kuningas tulee, 1989) esikoisteokset toivat ohjelmistoon uutta näkökulmaa.
1990-luvulle tultaessa nykytanssin tarjonta kasvoi edelleen, ja kilpailu aikuiskatsojista koveni. Vuonna 1991 Raatikko sai ensimmäisen oman teatteritilansa Vantaalta Viertolan kaupunginosasta mutta syrjäinen teollisuuskiinteistö ei tuonut helpotusta väheneviin katsojamääriin sillä sinne ei ollut helppo houkutella nykytanssista kiinnostuneita katsojia. 1990–luvun alun laman myötä myös vierailuesitysten määrä väheni huomattavasti, sillä kaupunginteatterit ja muut vakituiset kiertuetilaajat eivät enää pystyneet ostamaan tilausnäytöksiä entiseen tapaan. Taloudellisten olosuhteiden vuoksi Raatikko joutui vähitellen luopumaan vakituisista tanssijakiinnityksistä ja muutti tuotantomalliaan kohti produktiokohtaisia kiinnityksiä.
Hui Kauhistus, 2006
Kohti lasten tanssiteatteria
Lastenteatteri oli aina ollut osa Raatikon toimintaa, ja 1990-luvulla ohjelmistoa alettiin suunnata yhä enemmän lapsiyleisölle. Oma näyttämö laajensi mahdollisuuksia teosten teknisessä toteutuksessa ja yleisöpohjan kasvattamisessa.
Kiertueteatterin perinteensä pohjalta Raatikko kehitti vuorovaikutteisen esitysmuodon, jossa lapset yhdessä ammattiesiintyjien kanssa osallistuvat teoksen tapahtumiin. Näiden osallistavien esitysten tekeminen lähti liikkeelle vuonna 1995 Hämeen Linnan Lastentapahtumaan luodusta Tanssisaari-esityskonseptista, joka seuraavana syksynä rakennettiin Raatikon omaan teatteritilaan Viertolaan. Vuorovaikutteinen esitysmuoto oli katsojien lemmikki, ja suosituimmaksi osoittautui Sirkus Warvas-teossarja, johon kuuluvat teokset Sirkus Warvas (1997), Pottuwarvas seikkailee (2002), Lentävä matto (2014) sekä Pottuwarvas lomailee (2017).
Oman näyttämön toiminnan kasvu
2000-luvulle tultaessa teatteri päätti luopua aikuisille suunnatuista teoksista ja keskittyä lasten ja nuorten teoksiin sekä yleisötyöhön
Teatteritoiminnan prosesseja ja teosten markkinointia kehitettiin, minkä ansioista Raatikolle muodostui vakituinen yleisöpohja pääkaupunkiseudun päiväkodeista ja kouluista.
Koko perheelle suunnatut lastentuotannot pohjautuivat klassikkosatuihin sekä kotimaisten lastenkirjojen dramatisointeihin. Mauri Kunnaksen lastenkirjaan perustuvat Koirien Kalevala (1999) ja Hui Kauhistus! (2006) sekä Kirsi Kunnaksen runokirjaan perustuva Tiitiäisen pippurimylly (2009) sekä Tove Janssonin kirjaan perustuva Tarinoita Muumilaaksosta (2019) nousivat yleisön suosikeiksi. Yleisöä osallistavan teosten sarja Narri Pottuwarpaan seikkailuista sai yleisön jakamattoman suosion, ja Sirkus Warvas-sarjasta tuli pysyvä osa ohjelmistoa.
Teatterin omalla näyttämöllä esitettyjen teosten visuaalisuutta kehitettiin ottamalla käyttöön uutta teknologiaa, mm. videolavastuksia. Taikateatteri 13:n kanssa toteutetut Kuupoika- (2011) ja Kamala Velho – (2013) teokset sekä Supersankarit- teos (2016) saivat positiivista palautetta nimenomaan huikeasta visuaalisuudestaan.
Kiertuenäyttämön muutokset
2000-luvulla keskityttiin oman teatteritilan toimintaan, ja teosten kiertueita vähennettiin mutta ne kuitenkin haluttiin pitää osana teatterin perustoimintaa.
Vuodesta 2010 alkaen kiertuetarjontaa laajennettiin koulujen lisäksi myös päiväkoteihin. Kiertue-ohjelmistoon lisättiin pienimuotoisia osallistavia esityksiä, joista erityisesti Marja Korholan Lelulaatikko (2015) ja Tanssien maapallon ympäri (2017) sekä Heidi Masalinin teokset Vihreä portti (2018) ja Moonika Mekaniks (2020) -teokset ovat saaneet runsaasti esityskertoja ja ilahduttaneet lapsia ympäri Suomen.
Kuupoika, 2011
Yleisötyö ja yhteistuotannot
2000-luvulla Raatikko lisäsi esitystoimintaansa ja teki monenlaista yhteistyötä. Helsingin ollessa kulttuuripääkaupunki vuonna 2000 toteutettiin yhdessä Q-teatterin ja Performance Sirkuksen kanssa Lumottu saari – kesäteatteritapahtuma Uunisaaressa. Yhteistyönä Taikateatteri 13:n kanssa tuotettiin kaksi kantaesitystä Kuupoika (2011) ja Kamala Velho (2013), joissa yhdistyivät tanssiteatteri ja illuusiotaikuus. Fyysiseen teatteriin ja Peking -oopperaan erikoistuneen Wusheng Companyn kanssa toteutettiin Pohjatuulen kolme lahjaa (2017) – ja Ivan, Kettu ja Tulilintu (2021) -teokset.
Lapsille ja nuorille suunnatun yleisötyön merkitys nousi teatterin toiminnassa koko 2000-luvun. Tyypillisin yleisötyömuoto on työpajatoiminta. Yleisötyötä tehdään kulttuurin ja erityisesti tanssin saavutettavuuden edistämiseksi sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Lisäksi yleisötyön kautta teatteri oppii tuntemaan yleisöään; mikä heitä kiinnostaa ja mikä mietityttää.
Raatikossa on vuodesta 2012 toiminut seniori-ikäisten yhteisötanssiryhmä Ryhdikkäät Rypyt. Ryhmä kokoontuu tanssiharrastuksen pariin kerran viikossa ja käy ahkerasti esiintymässä kulttuuritapahtumissa ja palvelutaloissa.
Yhteistyö kotikaupungin kanssa
Tanssiteatteri Raatikolla on vakaa asema Vantaan kulttuurielämässä. Teemme monipuolista yhteistyötä Vantaan kulttuuripalveluiden ja Lasten kulttuurikeskusten kanssa. Yhteistyö kaupungin kulttuuripalvelujen kanssa tiivistyi Taikalamppu-verkoston myötä vuonna 2003, jolloin opetusministeriö käynnisti valtakunnallisen lastenkulttuurikeskusten Taikalamppu-verkosto. Verkoston tarkoituksena oli kehittää lastenkulttuuria koko Suomessa. Vantaan kaupungin kulttuuripalvelut oli mukana Taikalampussa tehtäväalueinaan tanssitaide ja kuvataide. Toimiminen osana Taikalamppua mahdollisti Raatikolle säännöllisen ja tavoitteellisen yleisötyön ja työpajatoiminnan kouluissa ja päiväkodeissa. Taikalampun kautta Raatikko toteutti mm. nelivuotisen Koko koulu tanssii -tanssinopetus- ja tutkimushankkeen Kartanonkosken koulussa.
Hys-hys-Hymylään, 2004
Testaa tanssia!
Raatikko on neljä kertaa valittu mukaan Taidetestaajat-hankkeeseen. Taidetestaajat on Suomen suurin kulttuurikasvatusohjelma, joka tarjoaa kaikille Suomen kahdeksasluokkalaisille 1–2 vierailua korkealaatuisen taiteen pariin. Hanketta koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto, ja toimintaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden ja opetus- ja kulttuuriministeriö. Raatikko toteutti nuorille suunnatut esitykset ja yleisötyön Kulttuuritalo Martinuksessa yhteistyössä nykytanssin huippuryhmien Susanna Leinonen Companyn (2017), Carl Knif Companyn (2018) ja Kinetic Orchestra (2019) kanssa. Koronavuosina 2020-21 Raatikko oli hankkeessa omalla tuotannollaan.
Hankkeista voimaa
Raatikko oli vuosina 2019–2022 mukana Euroopan sosiaalirahaston kolmivuotisessa Huuma -hankkeessa yhdessä Lasten- ja nuorten säätiön kanssa sekä Vantaan kaupungin kanssa. Huuma on suunnattu eri kulttuuritaustoista tuleville, ilman työ- ja koulupaikkaa oleville nuorille.
Vuonna 2020 Raatikko oli mukana toteuttamassa Vantaan kaupungin Myönteisen erityiskohtelun toimintaohjelmaa vantaalaisissa päiväkodeissa ja peruskouluissa. Vuosina 2021-2022 Raatikko toteutti opetus- ja kulttuuriministeriön tuella laajan Tanssihetki-hankkeen pääkaupunkiseudun kouluissa ja päiväkodeissa.
Tanssiteatteri Raatikon ensi-illat
2022
Risto Räppääjä ja villi kone, kor. Marjaterttu Willman
Hyppynarutus, kor. Jaakko Toivonen
Akka ja luuta, kor. Joona Halonen
2021
Ivan, Kettu ja Tulilintu, kor. Antti Silvennoinen
2020
Hulivili ja oikkuileva ilmasto, kor. Marja Korhola
Moonika Mekaniks, kor. Heidi Masalin
2019
Tarinoita Muumilaaksosta, kor. Marja Korhola
Yhteyksiä*, kor. Elsa Heikkilä ja työryhmä
Ryppy Ski*, kor. yhteisötanssiryhmä Ryhdikkäät Rypyt
2018
Unikon satuja, kor. Marja Korhola
Vihreä Portti, kor. Heidi Masalin
Early Birds*, kor. Sanna From ja työryhmä
Ryppy Street*, kor. Sanna From ja työryhmä
2017
Pottuwarvas lomailee, kor. Marja Korhola
Nuoruuden kirkas hetki*, kor. Simeoni Juoperi, Pia Lindy
Kaipaus*, kor. Nina Mamia
Tanssien maapallon ympäri, kor. Marja Korhola
Pohjatuulen kolme lahjaa, kor. Antti Silvennoinen
2016
Supersankarit, kor. Marja Korhola
Satama*, kor. Nina Mamia
2015
Johtoryhmä*, kor. Sanna Kuusisto
Pupujussit*, kor. Sanna Kuusisto
Minun*, kor. Nina Mamia
Filmitähtien luokkakokous*, kor. Favela Vera Ortiz
Fado à la Vanda*, kor. Sanna From
Lelulaatikko, kor. Marja Korhola
Villakarvajalan ihmeellinen elämä, kor. Marja Korhola
2014
Unimaatio*, kor. Sanna Kuusisto, Mirja Tukiainen
Auringonsäteitä*, kor. Sanna From
Tam-tam-tanssin taikaa, kor. Marja Korhola
Tam-tam-tanssin taikaa 2.0, kor. Marja Korhola
Luurangot, kor. Marja Korhola
Pottuwarvas ja lentävä matto (myöhemmin Lentävä Matto), kor. Marja Korhola
2013
Eläimet*, kor. Sanna Kuusisto, Mirja Tukiainen
Tyylillä ja asenteella*, kor. Veera Lamberg
Oodi kesäsäälle*, kor. Veera Lamberg
Ihan pihalla*, kor. Reeta Riekkinen
Kamut*, kor. Hilppa Herd
Mikkolan tanssipajan esitys*, kor. Veera Lamberg, Marja Korhola
Kamala Velho, kor. Marja Korhola
9unit*, kor. Sini Bask, Esko Hakala
Katso, minä tanssin 2.0, kor. Marja Korhola
2012
Talvi on kuin kukka*, kor. Sanna Kuusisto, Mirja Tukiainen
Hupsut hovineidot ja hajamielinen lakeija*, kor. Veera Lamberg
Mitäkin uutta*, kor. Veera Lamberg, Sini Bask
Kevätesitys*, kor. Sanna Kuusisto
Improtaan*, kor. Sanna Kuusisto, Mirja Tukiainen
Pim ja Pom, kor. Marja Korhola
2011
Kuupoika, kor. Marja Korhola
Katso, minä tanssin!, kor. Marja Korhola
2010
Menninkäisten poluilla, kor. Marja Korhola
Mikä tanssii? Missä?, kor. Mirja Tukiainen
Tööt ja Pum -klovnit keksijöinä, kor. Marja Korhola
2009
Olenko Olento, kor. Satu Tuomisto
Tiitiäisen pippurimylly, kor. Marja Korhola
2008
Satusirkus, kor. Marja Korhola
2007
Näyttelykuvia, kor. Marja Korhola
2006
Hui Kauhistus, kor. Marja Korhola
Kurkista kulisseihin, kor. Marja Korhola
2005
Peltolan ESY*, kor. Mirja Tukiainen ja Marja Korhola
Tanssikaamme taitavasti*, kor. Salla Korja-Paloniemi
Satuja ja sammakoita, kor. Marja Korhola
Elämässä on hetkiä, jolloin… Eikä yksikään pelastunut*, kor. Laura Kairamo, Marja Korhola
2004
Lintukodon mustat lampaat – saako mustakin pelätä*, kor. Pauliina Tyni
Toivomus joka toteutui*, kor. Sanna Akkanen, Laura Kairamo, Sami Nieminen
Elefanttimetsä*, kor. Marja Merisalo
Nälkäiset tiikerit ja uskollinen lehmä*, kor. Sved Sallaudin Pasha
Hys-hys-Hymylään, kor. Marja Korhola
2003
Aatamit & Eevat, kor. Marja Korhola
Mä lähen himaan*, kor. Marja Korhola, Elina Strikkinen, Rudi Mickelsson
Impulssi*, kor. Sanna Akkanen, Laura Kairamo, Sami Nieminen
Miten niihin voi tutustua, kun niitä ei näy*, kor. Pauliina Tyni
Tiikeri tanssii*, kor. Marja Merisalo-Häggman ja Jessica Heinonen
Liikkeen ja tunteen rytmi*, kor. Saved Sallauddin Pasha
2002
Hölmölän kylässä*, kor. Laura Kairamo ja työryhmä
Pottuwarvas seikkailee, kor. Marja Korhola
Hölmöläiset, kor. Marja Korhola
2001
Matka Yoldian merelle ja myöhempiin aikoihin, kor.Marja Korhola
Anna Pavlova – keisarillinen ballerina Sokoksella, kor. Marja Korhola
Simpukka, kor. Juho Saarinen
Voi, Sataispa prissejä taivaalta!, kor. Marja Korhola
Veden alla*, kor. Marja Korhola, Favela Vera Ortiz
2000
Lumottu saari, kor. Marja Korhola
1999
Faustin Tuomio, kor. Marja Korhola
Kalevalainen Tanssisaari (myöhemmin Kalevalainen Tanssisatu), kor. Marja Korhola
Koirien Kalevala, kor. Marja Korhola
Norsunluutorni, kor. Petri Kekoni
1998
Katto Kassinen, kor. Marja Korhola
Romeo ja Julia, kor. Marja Korhola
1997
Tanssisaari ’97 – Sirkus Warvas, kor. Marja Korhola, Hannu Hyttinen
Kadotetut yöt – Les Nuits Perdues, kor. Claude Brumachon
1996
Tanssisaari ’96, kor. Marja Korhola ja työryhmä
Pala taivasta, kor. Minna Vainikainen
Arvopesu, kor. Ilkka-Juhani Takalo-Eskola, Marja Korhola
Baba Jaga – kuvia eräästä näyttelystä, kor. Marja Korhola
Hastamojängän noita, kor. Anne Jouhtinen
1995
Walk this way, Marja Korhola ja Hannu Hyttinen
Tanssisaari, kor. Marja Korhola
I still love you dear Carolyn, kor. Marja Korhola
Pietari Suuri, kor. Marja Korhola ja Hannu Hyttinen
1994
Ohimennen, kor. Anne Jouhtinen
Miehen viisi loitsua, kor. Hannu Hyttinen
Robinson Crusoe, kor. Marja Korhola
Narrin uni, kor. Marja Korhola
1993
Talvi, kor. Suvi Matalalampi ja Mikael Aaltonen
Viuhka, kor. Marja Korhola
Enkelten tanssi, kor. Marja Korhola
Taikaposetiivi, kor. Marja Korhola
Volttiampeeri, kor. Langry jr., Jarmo Mäkinen
1992
Sininen Portti, kor. Caroly Carlson
Tanssikaa ellette muuta voi, kor. Jouko Turkka
Apollon ja Muusa, kor. Hannu Hyttinen
Muumiobaletti, kor. Marja Korhola
Nuorena säikähtänyt, kor. Kenneth Kvarnström
1991
Höyhenplaneetta, kor. Hannu Hyttinen
Teatro Magico, kor. Marja Korhola
1990
Hiustenhalkojan valssi, kor. Ulla Koivisto
Hienostuneisuuden huippu, kor. Hannu Hyttinen
Vino morsian, kor. Tiina Jalkanen
1989
Kuningas tulee, kor. Ari Numminen
Puerto Puerto, kor. Marja Korhola
Kvarkit, kor. Hannu Hyttinen, Marja Korhola
Kymmenen jalkaa, kor. Marja Korhola
Kahdeksan kapriisia, kor. Tuomo Railo
1988
Kenraali Othello, kor. Marja Korhola
Aikojen lopun kvartetto, kor. Marjo Kuusela
Continual Momentum, kor. Richard Wherlock
1987
Ketunnahka, kor. Marjo Kuusela
Aikakone, kor. Marita Strömberg
Sudenhetki, kor. Marjo Kuusela
Orient Express, kor. Marja Korhola
1986
Junttibaletti, kor. Marjo Kuusela
Kraft – Mustavalkoinen tanssi, kor. Ulla Koivisto
Satakieli, kor. Marjo Kuusela
1985
Pyllyily, kor. Marja Korhola
Kaipaus, kor. Maria Wolska, Mikko Rasila
Muistikuvia, kor. Marjo Kuusela
Yön yli, kor. Aarne Mäntylä
Visuaalinen Bach, kor. Marjo Kuusela
Sinfonia, kor. Marjo Kuusela
Päivän päästö, kor. Timo Sokura
Hyrrä, kor. Marjo Kuusela
1984
Jolly Jumper ja musta nainen, kor. Marja Korhola
Luutanainen (Die Sennenpuppe), kor. Jürg Burth
Huone, kor. Aarne Mäntylä
Ystävättäret, kor. Marjo Kuusela
Tikkurilan Carmen, kor. Marja Korhola
1983
Lokki Jonathan, kor. Timo Sokura
Kenen, kor. Aarne Mäntylä ja työryhmä
Jatkot, kor. Aarne Mäntylä, Leena Porri, Ulla Mirsch, Kirsi Monni, Heikki Halinen
Irti, kor. Marja Korhola
Kaunotar ja hirviö, kor. Marita Strömberg
1982
Levottomat jalat, kor. Marjo Kuusela
Turun palo, kor. Marjo Kuusela
Juhlanäytäntö, kor. Marja Korhola
Valtsu, kor. Marjo Kuusela
1981
Päivän päästään leikit…, kor. Jorma Uotinen
Pas de Quatre á la Strada, kor. Tommi Kitti
Cay Da -puu, kor. Marjo Kuusela
Intohimon panttivanki, kor. Marjo Kuusela
Varvastanssi, kor. Marja Korhola
Kauriinmetsästäjä, kor. Marjo Kuusela
Pelimannisarja, kor. Marjo Kuusela
1980
Oljet käryävät, historia palaa…, kor. Marjo Kuusela, Marja Korhola, Aarne Mäntylä, Tommi Kitti
Lumikki, kor. Marjo Kuusela, Tommi Kitti
1979
Isadora, kor. Marjo Kuusela, Tommi Kitti
Mitä nyt eli erään johtajan lapsuus, kor. Marjo Kuusela
1978
Yhtäkyytiä, kor. Fred Negendanck / Pertti Virtanen / Liisa Priha
Idiootteja, kor. Tommi Kitti
Auringon lapset, kor. Marjo Kuusela
Tanssiteatteria lapsille, kor. Peter Kleinwichs
1977
Sananakantaja, kor. Marjo Kuusela
Salka Valka, kor. Marjo Kuusela
1976
Tanssiaiskuvitelmia, kor. Pertti Virtanen
Raatikkoon Raatikkoon, kor. Marjo Kuusela
Banana, kor. Tommi Kitti
Kukkaistyttö, kor. Marjo Kuusela
1975
Viimeiset kiusaukset, kor. Marjo Kuusela
Helmi, kor. Tommi Kitti
Balladi Hermannin ruususta, kor. Marjo Kuusela
Ville Veijari Virtanen, kor. Tamara Rasmussen
Asemalaiturilla, kor. Marjo Kuusela
1974
Tanssitapahtuma Raatikko, kor. Maria Wolska, Marjo Kuusela ja työryhmä
Väki ilman valtaa, kor. Marjo Kuusela
1973
Työläisvaimo, kor. Marjo Kuusela
* Yleisötyöproduktio