2020
Hulivili ja oikkuileva ilmasto
Moonika Mekaniks
2019
Tarinoita Muumilaaksosta
Yhteyksiä
Ryppy Ski
2018
Unikon satuja
Vihreä Portti
Early Birds
2017
Pottuwarvas lomailee
Nuoruuden kirkas hetki
Kaipaus
Tanssien maapallon ympäri
Pohjatuulen kolme lahjaa
2016
Supersankarit
Satama
2015
Johtoryhmä
Pupujussit
Minun
Filmitähtien luokkakokous
Fado à la Vanda
Lelulaatikko
Villakarvajalan ihmeellinen elämä
2014
Unimaatio
Auringonsäteitä
Tam-tam-tanssin taikaa 2.0
Mörön matkassa
Tam-tam-tanssin taikaa
Pottuwarvas ja lentävä matto
2013
Eläimet
Tyylillä ja asenteella
Oodi kesäsäälle
Kamalan ihanaa
Kamala Velho
2012
Talvi on kuin kukka
Hupsut hovineidot ja hajamielinen lakeija
Katso, minä tanssin!
Ystävyydestä
Pim ja Pom
2011
Kuupoika
Kalevalainen Tanssisatu
2010
Menninkäisten poluilla
Mikä tanssii? Missä?
Tööt ja Pum -klovnit keksijöinä
2009
Olenko Olento
Tiitiäisen pippurimylly
2008
Satusirkus
2007
Näyttelykuvia
2006
Hui Kauhistus
Kurkista kulisseihin
2005
Peltolan ESY
Tanssikaamme taitavasti
Satuja ja sammakoita
2004
Lintukodon mustat lampaat – saako mustakin pelätä
Toivomus joka toteutui
Elefanttimetsä
Nälkäiset tiikerit ja uskollinen lehmä
Hys-hys-Hymylään
2003
Aatamit & Eevat
Mä lähen himaan
Impulssi
Miten niihin voi tutustua, kun niitä ei näy
Tiikeri tanssii
Liikkeen ja tunteen rytmi
2002
Hölmölän kylässä
Pottuwarvas seikkailee
Hölmöläiset
2001
Matka Yoldian merelle ja myöhempiin aikoihin
Anna Pavlova – keisarillinen ballerina Sokoksella
Simpukka
Voi, Sataispa prissejä taivaalta!
2000
Lumottu saari
1999
Faustin Tuomio
Kalevalainen Tanssisaari
Koirien Kalevala
Norsunluutorni
1998
Katto Kassinen
Romeo ja Julia
1997
Tanssisaari ’97 – Sirkus Warvas
Kadotetut yöt – Les Nuits Perdues
1996
Tanssisaari ’96
Pala taivasta
Arvopesu
Baba Jaga – kuvia eräästä näyttelystä
Hastamojängän noita
1995
Walk this way
Tanssisaari
I still love you dear Carolyn
Pietari Suuri
1994
Ohimennen
Miehen viisi loitsua
Robinson Crusoe
Narrin uni
1993
Talvi
Viuhka
Enkelten tanssi
Taikaposetiivi
Volttiampeeri
1992
Sininen Portti
Tanssikaa ellette muuta voi
Apollon ja Muusa
Muumiobaletti
Nuorena säikähtänyt
1991
Höyhenplaneetta
Teatro Magico
1990
Hiustenhalkojan valssi
Hienostuneisuuden huippu
Vino morsian
1989
Kuningas tulee
Puerto Puerto
Kvarkit
Kymmenen jalkaa
Kahdeksan kapriisia
1988
Kenraali Othello
Aikojen lopun kvartetto
Continual Momentum
1987
Ketunnahka
Aikakone
Sudenhetki
Orient Express
1986
Junttibaletti
Kraft – Mustavalkoinen tanssi
Satakieli
1985
Pyllyily
Kaipaus
Muistikuvia
Yön yli
Visuaalinen Bach
Sinfonia
Päivän päästö
Hyrrä
1984
Jolly Jumper ja musta nainen
Luutanainen (Die Sennenpuppe)
Huone
Ystävättäret
Tikkurilan Carmen
1983
Lokki Jonathan
Kenen
Jatkot
Irti
Kaunotar ja hirviö
1982
Levottomat jalat
Turun palo
Juhlanäytäntö
Valtsu
1981
Päivän päästään leikit…
Pas de Quatre á la Strada
Cay Da -puu
Intohimon panttivanki
Varvastanssi
Kauriinmetsästäjä
Pelimannisarja
1980
Oljet käryävät, historia palaa…
Lumikki
1979
Isadora
Mitä nyt eli erään johtajan lapsuus
1978
Yhtäkyytiä
Idiootteja
Auringon lapset
Tanssiteatteria lapsille
1977
Sananakantaja
Salka Valka
1976
Tanssiaiskuvitelmia
Raatikkoon Raatikkoon
Banana
Kukkaistyttö
1975
Viimeiset kiusaukset
Helmi
Balladi Hermannin ruususta
Ville Veijari Virtanen
Asemalaiturilla
1974
Tanssitapahtuma Raatikko
Väki ilman valtaa
1973
Työläisvaimo
Tanssiteatteri Raatikko on yksi maamme vanhimmista tanssiteattereista. Viiden vuosikymmenen aikana Raatikko on tullut tutuksi monelle katsojalle – vantaalainen tanssiteatteri on kiertänyt esiintymässä ympäri Suomea, myös ympäri maailmaa, ja on tavoittanut vuosien aikana satojatuhansia katsojia.
Hulivili ja oikkuileva ilmasto, 2020
Lähes viisikymppinen Raatikko
Tanssiteatteri Raatikko on vantaalainen ammattitanssiteatteri, joka on keskittynyt erityisesti lasten- ja nuortenteatteriin. Raatikolla on oma teatteritila Vantaalla mutta se esiintyy myös kiertueilla.
Lähes 50 toimintavuotensa aikana Tanssiteatteri Raatikko on tehnyt yli 140 tanssiteosta. Vuosittain teatterin ohjelmistossa on kahdesta neljään ensi-iltateosta, yli 400 näytäntöä, noin 140 yleisötyötapahtumaa ja yli 30 000 katsojaa.
Raatikolla on vahva osaaminen lapsille ja nuorille suunnatuissa esityksissä. Teatteri onkin palkittu laadukkaan lastenkulttuurin toimijana (Lastenpäivän palkinto vuonna 2014). Raatikon teoksille on tyypillistä teatterin, tanssin ja sirkustaiteen yhdistäminen.
Raatikon toimintaa tukevat Vantaan kaupunki sekä opetus- ja kulttuuriministeriö.
Satusirkus, 2008
Monipuolinen Raatikko
Esitystoiminnan lisäksi Raatikko tekee paljon yleisötyötä lasten, nuorten, ikäihmisten ja erilaisten erityisryhmien kanssa. Tyypillisin yleisötyön muoto on yleisöä osallistava työpajatoiminta. Teatterilla on vuosittain noin 100 yleisötyötapahtumaa erilaisten ryhmien kanssa. Raatikko on useana vuonna ollut mukana merkittävässä nuorille suunnatussa kulttuurihankkeessa Taidetestaajissa tehden yhteistyötä nykytanssiryhmien kanssa.
Raatikko on merkittävä työllistäjä tanssin alalla; teatterilla on kahdeksan vakituista työntekijää, joiden lisäksi palkataan vuosittain noin 30 teatteri- ja tanssialan taiteilijaa vierailusopimuksilla. Teatterille on vuosien mittaan kehittynyt iso joukko vakituisia vierailijoita sekä yleisö, joka palaa Raatikkoon yhä uudelleen. Raatikon oman näyttämön esitysten lisäksi teatteri kiertää säännöllisesti ympäri Suomea esiintymässä.
Katse kohti tulevaisuutta
Raatikon toiminnan alkuperäiset lähtökohdat – tehdä ammattimaista tanssiteatteria, työllistää tanssijoita ja viedä tanssia sinne, missä sitä ei muuten ei nähdä – eivät ole vanhentuneet vaan saavat Raatikon toiminnassa uusia muotoja.
Lähes viisikymppinen Tanssiteatteri Raatikko on onnistunut kehittämään toimintaansa ajan haasteiden mukaan. Teatterin arvot: taide ja sivistys, eteenpäin katsominen sekä vastuullisuus ovat ohjanneet kehitystä. Näiden arvojen pohjalta Raatikko suuntaa myös tulevaisuuteen, jossa siintää uusi teatteritila uuden johtajan luotsaamana.
Väki ilman valtaa, 1974
Tanssia kaikelle kansalle – Raatikon ensimmäiset askeleet
Teatterikentällä elettiin 1970-luvulla muutosten aikaa ryhmämuotoisten ammattiteattereiden syntymisen myötä. Vuonna 1972 koreografi Marjo Kuusela ja tanssija Maria Wolska perustivat Tanssiteatteri Raatikon.
Raatikon tavoitteena oli tehdä ammattimaista tanssitaidetta kaikenlaisille katsojille, tarjota tanssijoille työpaikkoja ja viedä tanssiteatteria sinne, missä sitä ei muuten ollut mahdollista nähdä. Raatikko kiersikin esiintymässä ympäri Suomea, ja aikuisille suunnattujen teosten lisäksi ohjelmistossa oli lapsille suunnattuja esityksiä.
Salka Valka, 1977
Raatikon alkuaikojen ohjelmisto oli usein yhteiskunnallisesti kantaaottavaa. Koreografiat kuvasivat tavallista ihmistä tanssirealismin keinoin ja tanssi-ilmaisu pyrittiin muuntamaan kertovaksi.
Monet Raatikon alkuaikojen teokset pohjautuivat kirjallisuuteen. Tanssin historiaan ovat jääneet mm Marjo Kuuselan teokset Työläisvaimo (1973, perustuu Minna Canthin näytelmään Työmiehen vaimo), Väki ilman valtaa (1974, perustuu Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiaan)) ja SalkaValka (1977, perustuu Halldór Laxnessin romaaniin)).
Laaja kiertuetoiminta ja näkyvyys televisiossa, useat alkuvuosien teoksista taltioitiin Tv-tuotantoina, tekivät Raatikosta nopeasti tunnetun ympäri Suomea.
Mistä nimi Raatikko?
Tanssiteatteri Raatikon alkuperäinen nimi oli Tanssiteatteri 72. Mutta jo perustamista seuraavana vuonna ryhmän nimi haluttiin muuttaa kuvaamaan paremmin tanssin asemaa. Uudeksi nimeksi oli monta ehdotusta: Tanssiteatteri Malka, Tanssiteatteri Arki tai Tanssiteatteri Äpärä. Lopulta nimeksi valikoitui Tanssiteatteri Raatikko. Raatikko -sana on merkinnyt paikkaa, johon käytöstä poistetut tavarat viedään; tarpeeton tavara joutaa raatikkoon eli hylkytavaraksi tunkiolle. Lisäksi nimi on Minna Canthin Työmiehen vaimo -näytelmästä tuttu kansanlaulu, jossa laulettiin: ”Raatikkoon, Raatikkoon vanhat piiat pannaan…”
Varvastanssi, 1981
Muuttuvan maailman mukana
1980 – luvulla suomalainen tanssinkenttä uudistui voimakkaasti. Koulutuksen lisääntymisen myötä tanssijoiden määrä kasvoi, freelancer-kenttä laajeni ja Raatikon rinnalle syntyi uusia ryhmiä, myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.
Raatikon taiteellinen linja monipuolistui ja yhteiskunnalliset aiheet vähenivät. Intomielisten pioneerien ryhmästä muotoutui taitavien tanssijoiden ammattiteatteri, jossa esitettiin monipuolista ohjelmistoa.
Uudenlaista linjaa edustivat mm. Marja Korholan Varvastanssi (1981), humoristinen kahden naisen duetto sekä saksalaisen koreografin Jürg Burthin kokoillan teos Luutanainen (1984). Tommi Kitti oli tehnyt koreografioita jo 1970-luvulla (Helmi 1975) ja Idiootteja (1978). Vuosikymmenen aikana Raatikon ohjelmistossa oli 14 eri tekijän koreografioita, yhteensä 46 kantaesitystä. Raatikon teoksista tehtiin tv-versioita, mm Marja Korholan Juhlanäytäntö (1982) ja Tikkurilan Carmen (1984), ja TV-2 osallistui Orient Express -teoksen (1987) näyttämö- ja tv-version tuottamiseen.
1980-luvulla Raatikko kiersi esiintymässä kouluissa ja kaupunginteattereissa eri puolilla Suomea ja vuosittaiset kiertueet ulottuivat myös ulkomaille; Salka Valka kiersi Ruotsissa seitsemän viikon ajan ja Varvastanssi vieraili 22 maassa.
Taitava ryhmä
Raatikossa oli vakinaisia tanssijoita yli kymmenen, ja ryhmän taitotaso oli korkea. Monet pitkäaikaiset tanssijat kuten Marja Leino, Reijo Tuomi ja Reija Vaahtera olivat teatterin kantavia voimia. Vuonna 1988 Marjo Kuusela jätti Raatikon ja Marja Korhola nimitettiin teatterin taiteelliseksi johtajaksi ja myöhemmin teatterinjohtajaksi.
Raatikko oli alusta, jolla ryhmän omat tanssijat loivat ensimmäisiä koreografioitaan. 1980- ja 1990 -luvuilla Raatikon ohjelmistossa oli ryhmän miestanssijoiden pienimuotoisia teoksia, jotka tarjosivat naisvetoiselle Raatikolle uudenlaista näkökulmaa. Aarne Mäntylä (Kenen, 1983), Timo Sokura (Lokki Jonathan, 1983) ja myöhemmin Tuomo Railo (Kahdeksan Kapriisia, 1989), Ari Numminen ( Kuningas tulee, 1989) ja Hannu Hyttinen ( Hienostuneisuuden huippu, 1990) tekivät ensimmäiset koreografiansa osana Raatikon ohjelmistoa.
Myös kansainvälisyys rikastutti Raatikon toimintaa; teatteri teki 1980-luvulla laajoja ulkomaankiertueita, ja koreografeina käytettiin ulkomaisia vierailijoita kuten Richard Wherlock Wherlock (Continual momentum – Hetkelliset jatkeet, 1988), Carolyn Carlson (Sininen Portti, 1992) ja Claude Brumarchon (Kadotetut yöt – Les Nuits Perdues, 1997).
1990-luvulle tultaessa nykytanssin tarjonta kasvoi, ja kilpailu aikuiskatsojista koveni. Raatikko sai ensimmäisen oman teatteritilan Vantaan Viertolasta, jonne ei kuitenkaan ollut helppo houkutella nykytanssista kiinnostuneita katsojia.
1990 –luvun alun laman myötä kaupunginteatterit ja muut kiertuetilaajat eivät enää pystyneet ostamaan vierailuesityksiä entiseen tapaan. Raatikko joutui vähitellen luopumaan vakituisista tanssijakiinnityksistä ja muutti tuotantomalliaan kohti produktiokohtaisia kiinnityksiä.
Hui Kauhistus, 2006
Kohti lasten tanssiteatteria
Lastenteatteri oli aina ollut osa Raatikon toimintaa, ja 1990-luvulla ohjelmistoa alettiin suunnata yhä enemmän lapsiyleisölle. Oma näyttämö laajensi mahdollisuuksia teosten teknisessä toteutuksessa ja yleisöpohjan kasvattamisessa.
Kiertueteatterin perinteensä pohjalta Raatikko kehitti vuorovaikutteisen esitysmuodon, jossa lapset yhdessä ammattiesiintyjien kanssa osallistuvat teoksen tapahtumiin. Kautta aikojen yksi Raatikon suosituimmista esityksistä on ollut vuorovaikutteinen Marja Korholan ja Hannu Hyttisen Sirkus Warvas (1997), jota on esitetty yli 700 kertaa.
Oman näyttämön toiminnan kasvu
2000-luvulle tultaessa teatteri päätti luopua aikuisille suunnatuista teoksista ja keskittyä lasten ja nuorten teoksiin sekä yleisötyöhön.
Esitystoiminnassa keskityttiin oman teatteritilan toimintaan ja kiertueet vähenivät.
Teatteritoiminnan prosesseja ja teosten markkinointia kehitettiin, minkä ansioista Raatikolle muodostui vakituinen yleisöpohja pääkaupunkiseudun päiväkodeista ja kouluista.
Koko perheelle suunnatut lastentuotannot pohjautuivat klassikkosatuihin sekä kotimaisten lastenkirjojen dramatisointeihin. Mauri Kunnaksen lastenkirjaan perustuvat Koirien Kalevala (1999) ja Hui Kauhistus! (2006) sekä Kirsi Kunnaksen runokirjaan perustuva Tiitiäisen pippurimylly (2009) nousivat yleisön suosikeiksi. Yleisöä osallistavan teosten sarja Narri Pottuwarpaan seikkailuista sai yleisön jakamattoman suosion, ja siitä tuli pysyvä osa ohjelmistoa.
Teatterin omalla näyttämöllä esitettyjen teosten visuaalisuutta kehitettiin ottamalla käyttöön uutta teknologiaa, mm. videolavastuksia. Vuodesta 2019 muodostui Raatikolle Tarinoita Muumilaaksosta -teoksen myötä huippuvuosi, jolloin teatterin lipputulot kasvoivat, ja teatteri tavoitti paljon uutta yleisöä.
Vuodesta 2010 alkaen kiertuetarjontaa laajennettiin koulujen lisäksi myös päiväkoteihin. Kiertue-ohjelmistoon lisättiin pienimuotoisia osallistavia esityksiä, joista erityisesti Marja Korholan Lelulaatikko (2015) ja Tanssien maapallon ympäri (2017) sekä Heidi Masalinin Vihreä portti (2018) ja Moonika Mekaniks (2020) -teokset ovat saaneet runsaasti esityskertoja ja ilahduttaneet lapsia ympäri Suomen.
Kuupoika, 2011
Yleisötyö ja yhteistuotannot
2000-luvulla Raatikko lisäsi esitystoimintaansa ja teki monenlaista yhteistyötä. Helsingin ollessa kulttuuripääkaupunki vuonna 2000 toteutettiin yhdessä Q-teatterin ja Performance Sirkuksen kanssa Lumottu saari – kesäteatteritapahtuma Uunisaaressa. Yhteistyönä Taikateatteri 13:n kanssa tuotettiin kaksi kantaesitystä Kuupoika (2011) ja Kamala Velho (2013), joissa yhdistyivät tanssiteatteri ja illuusiotaikuus.
Lapsille ja nuorille suunnatun yleisötyön merkitys nousi teatterin toiminnassa koko 2000 -luvun. Tyypillisin yleisötyömuoto on työpajatoiminta. Yleisötyötä tehdään kulttuurin ja erityisesti tanssin saavutettavuuden edistämiseksi sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Lisäksi yleisötyön kautta teatteri oppii yleisöstään; mikä heitä kiinnostaa ja mikä mietityttää.
Yhteistyö kotikaupungin kanssa
Yhteistyö Vantaan kaupungin kulttuuripalvelujen kanssa tiivistyi Taikalamppu-verkoston myötä. Vuonna 2003 opetusministeriö käynnisti valtakunnallisen lastenkulttuurikeskusten Taikalamppu-verkoston, jonka tarkoituksena oli kehittää lastenkulttuuria koko Suomessa. Verkostoon kuuluvat lastenkulttuurikeskukset olivat eri puolilta Suomea ja jokaisella keskuksella oli opetusministeriön antamat kehitystehtävät. Vantaan kaupungin kulttuuripalvelut oli mukana Taikalampussa tehtäväalueinaan tanssitaide ja kuvataide. Toimiminen osana Taikalamppua mahdollisti Raatikolle säännöllisen ja tavoitteellisen yleisötyön ja työpajatoiminnan kouluissa ja päiväkodeissa. Taikalampun kautta Raatikko toteutti mm. nelivuotisen Koko koulu tanssii -tanssinopetus- ja tutkimushankkeen Kartanonkosken koulussa.
Hys-hys-Hymylään, 2004
Testaa tanssia!
Raatikko valittiin vuonna 2017 mukaan kolmivuotiseen Taidetestaajat-hankkeeseen. Taidetestaajat on Suomen historian suurin nuorten kulttuurihanke, jonka käynnistivät ja jota rahoittivat Suomen Kulttuurirahasto sekä Svenska kulturfonden. Hanketta koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto. Taidetestaajat-hanke vei lukuvuosina 2017–2020 taiteen äärelle kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset, kaikkiaan noin 180 000 nuorta opettajineen. Raatikko toteutti nuorille suunnatut esitykset ja yleisötyön Kulttuuritalo Martinuksessa yhteistyössä nykytanssin huippuryhmien Susanna Leinonen Companyn (2017), Carl Knif Companyn (2018) ja Kinetic Orchestra (2019) kanssa. Taidetestaajat-hanke sai toiminnalleen jatkorahoitusta, ja Raatikko on hankkeessa mukana myös lukuvuonna 2020-21.
Yhteistyöstä voimaa
Raatikko on vuosina 2019–2022 mukana Euroopan sosiaalirahaston kolmivuotisessa Huuma -hankkeessa yhdessä Lasten- ja nuorten säätiön kanssa sekä Vantaan kaupungin kanssa. Huuma on suunnattu eri kulttuuritaustoista tuleville, ilman työ- ja koulupaikkaa oleville nuorille.
Vuonna 2020 Raatikko on mukana toteuttamassa Vantaan kaupungin Myönteisen erityiskohtelun toimintaohjelmaa vantaalaisissa päiväkodeissa ja peruskouluissa.
Raatikossa on vuodesta 2012 toiminut seniori-ikäisten yhteisötanssiryhmä Ryhdikkäät Rypyt. Ryhmä kokoontuu tanssiharrastuksen pariin kerran viikossa ja käy ahkerasti esiintymässä kulttuuritapahtumissa ja palvelutaloissa.