Varvastanssi, 1981

Muuttuvan maailman mukana

1980 – luvulla suomalainen tanssinkenttä uudistui voimakkaasti. Koulutuksen lisääntymisen myötä tanssijoiden määrä kasvoi, freelancer-kenttä laajeni ja Raatikon rinnalle syntyi uusia ryhmiä, myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Raatikon taiteellinen linja monipuolistui ja yhteiskunnalliset aiheet vähenivät. Intomielisten pioneerien ryhmästä muotoutui taitavien tanssijoiden ammattiteatteri, jossa esitettiin monipuolista ohjelmistoa.

Uudenlaista linjaa edustivat mm. Marja Korholan Varvastanssi (1981), humoristinen kahden naisen duetto sekä saksalaisen koreografin Jürg Burthin kokoillan teos Luutanainen (1984). Tommi Kitti oli tehnyt koreografioita jo 1970-luvulla (Helmi 1975) ja Idiootteja (1978). Vuosikymmenen aikana Raatikon ohjelmistossa oli 14 eri tekijän koreografioita, yhteensä 46 kantaesitystä. Raatikon teoksista tehtiin tv-versioita, mm Marja Korholan Juhlanäytäntö (1982) ja Tikkurilan Carmen (1984), ja TV-2 osallistui Orient Express -teoksen näyttämö- ja tv-version tuottamiseen.

1980-luvulla Raatikko kiersi esiintymässä kouluissa ja kaupunginteattereissa eri puolilla Suomea ja vuosittaiset kiertueet ulottuivat myös ulkomaille; Salka Valka kiersi Ruotsissa seitsemän viikon ajan ja Varvastanssi vieraili 22 maassa.

Raatikossa oli vakinaisia tanssijoita yli kymmenen, ja ryhmän taitotaso oli korkea. Monet pitkäaikaiset tanssijat kuten Marja Leino, Reijo Tuomi ja Reija Vaahtera olivat teatterin kantavia voimia. Vuonna 1988 Marjo Kuusela jätti Raatikon ja Marja Korhola nimitettiin teatterin taiteelliseksi johtajaksi ja myöhemmin teatterinjohtajaksi.

1990-luvulle tultaessa nykytanssin tarjonta kasvoi, ja kilpailu aikuiskatsojista koveni. Raatikko sai ensimmäisen oman teatteritilan Vantaan Viertolasta, jonne ei kuitenkaan ollut helppo houkutella nykytanssista kiinnostuneita katsojia.

1990 –luvun alun laman myötä kaupunginteatterit ja muut kiertuetilaajat eivät enää pystyneet ostamaan vierailuesityksiä entiseen tapaan ja Raatikko joutui vähitellen luopumaan vakituisista tanssijakiinnityksistä.

Lastenteatteri oli aina ollut osa Raatikon toimintaa, ja 1990-luvulla ohjelmistoa alettiin suunnata yhä enemmän lapsiyleisölle. Oma näyttämö laajensi mahdollisuuksia teosten teknisessä toteutuksessa ja yleisöpohjan kasvattamisessa.

Kiertueteatterin perinteensä pohjalta Raatikko kehitti vuorovaikutteisen esitysmuodon, jossa lapset yhdessä ammattiesiintyjien kanssa osallistuvat teoksen tapahtumiin. Kautta aikojen yksi Raatikon suosituimmista esityksistä on ollut vuorovaikutteinen Marja Korholan ja Hannu Hyttisen Sirkus Warvas (1997), jota on esitetty yli 700 kertaa.

Hui kauhistus, 2006

2000-luvulle tultaessa teatteri päätti luopua aikuisille suunnatuista teoksista ja keskittyä lasten ja nuorten teoksiin sekä yleisötyöhön.

Esitystoiminnassa keskityttiin oman teatteritilan toimintaan ja kiertueet vähenivät.

Teatteritoiminnan prosesseja ja teosten markkinointia kehitettiin, minkä ansioista Raatikolle muodostui vakituinen yleisöpohja pääkaupunkiseudun päiväkodeista ja kouluista.

Koko perheelle suunnatut lastentuotannot pohjautuivat klassikkosatuihin sekä kotimaisten lastenkirjojen dramatisointeihin. Mauri Kunnaksen lastenkirjaan perustuvat Koirien Kalevala (1999) ja Hui Kauhistus! (2006) sekä Kirsi Kunnaksen runokirjaan perustuva Tiitiäisen pippurimylly (2009) nousivat yleisön suosikeiksi. Yleisöä osallistavan teosten sarja Narri Pottuwarpaan seikkailuista sai yleisön jakamattoman suosion, ja siitä tuli pysyvä osa ohjelmistoa.

Teatterin omalla näyttämöllä esitettyjen teosten visuaalisuutta kehitettiin ottamalla käyttöön uutta teknologiaa, mm. videolavastuksia. Vuodesta 2019 muodostui Raatikolle Tarinoita Muumilaaksosta -teoksen myötä huippuvuosi, jolloin teatterin lipputulot kasvoivat, ja teatteri tavoitti paljon uutta yleisöä.

Vuodesta 2010 alkaen kiertuetarjontaa laajennettiin koulujen lisäksi myös päiväkoteihin. Kiertue-ohjelmistoon lisättiin pienimuotoisia osallistavia esityksiä, joista erityisesti Marja Korholan Lelulaatikko (2015) ja Tanssien maapallon ympäri (2017) sekä Heidi Masalinin Vihreä portti (2018) ja Moonika Mekaniks (2020) -teokset ovat saaneet runsaasti esityskertoja ja ilahduttaneet lapsia ympäri Suomen.